Lahjoituskorisi on tyhjä
Myytinmurtajat pureutui harhaluuloihin
Lahjoittamon myytinmurtajat-artikkelisarja pureutui useisiin yleisimpiin hyvän tekemisen ja järjestötyön maailmassa liikkuviin harhaluuloihin ja vääriin käsityksiin. Monien ajatuksissa pyörivät samat epäilykset lahjoitusten perille menosta, siitä kuka ansaitsee tulla autetuksi, ihmetys miksei hyvinvointiyhteiskunta hoida asioita verorahoilla tai voinko edes kertoa julkisesti tekeväni hyvää, jos muut ajattelevat heti minun leijuvan muita parempana ihmisenä. Siinäpä vasta pohdinnan aiheita ja hankalaa varsinkin heille, joille järjestötyön maailma ja sen merkitys eivät ole tuttuja.
Järjestötoiminnan synty ja historia
Suomessa kansalaistoiminnan juuret ulottuvat 1700-luvun lopulle, jolloin perustettiin useita vapaamuurariveljeskunnan looseja ja muita salaseuroja. Seuraavaksi syntyi sivistysseuroja ja 1800-luvun alussa ensimmäiset uskonnolliset yhdistykset. Tätä seurasivat raittiusseurat, rouvasväenyhdistykset ja vapaapalokunnat. Vilkkaasti kehittyvä yhdistystoiminta joutui kuitenkin taantumaan, kun Suomi liitettiin Venäjän yhteyteen.
1860-luvulla Suomessa koettiin vahva kansallinen herääminen, jolloin yhteiskunnallinen toiminta vapautui ja maan taloudellinen tilanne parani. Suomeen saapui voimistelu- ja urheiluliike, puoluetoiminta alkoi ja ensimmäiset työväen sivistysyhdistykset perustettiin. Työväenyhdistyksiä seurasivat ammattiyhdistykset, naisammattiosastot ja 1800-luvun lopulla ensimmäinen valtakunnallinen ammattiliitto. Myös naisasialiike aloitti toimintansa ja nuorisoseuraliikkeen käynnistyttyä siitä tuli pian jäsenistöltään suurin kansalaisjärjestö. 1900-luvun alkupuolella suurimmiksi kasvoivat osuuskunnat ja työväenyhdistykset.
Pohja suomalaiselle järjestötoiminnalle on siis luotu jo 1800-luvulla. Monet nykyisinkin toimivat yhdistykset ovat syntyneet näiden kansanliikkeiden pohjalta. Ensimmäiset sosiaali- ja terveysjärjestöt keskittyivät auttamaan vaikeimmassa tilanteessa olevia ja erityisesti ilman omaa syytään vaikeaan tilanteeseen joutuneita ihmisiä. Kristillisiä hyväntekeväisyysjärjestöjä perustivat opettajat, papit ja vastaavat ammatinharjoittajat ja vähitellen toimintaan tulivat mukaan myös asianomaiset ihmiset itse.
Suomalaiseen kansalaistoimintaan on vaikuttanut vahvasti 1900-luvun alkuun sijoittuva Venäjän murros ja vallankumoukset, Suomen itsenäistyminen ja sisällissota sekä oikeistoradikalismin aalto ja toisen maailmansodan jälkeinen vasemmistolainen kausi. Sotien jälkeen järjestöt kantoivat suuren vastuun jälleenrakentamisesta sekä toimivat etu- ja painostusjärjestöinä tuoden vaikeassa tilanteessa olevien ihmisten tarpeet päätöksentekijöiden tietoon. 1970-luvulla Suomessa siirryttiin lopullisesti kansanliikkeiden ajasta kansalaisjärjestöjen aikaan, alkoi hyvinvointi-Suomen kansalaisyhteiskunnan kausi. 1970-80 -luvuilla syntyi etu- ja edunvalvontajärjestöjä sekä elämäntapa- ja identiteettiyhdistyksiä. Tähän ajanjaksoon liittyy myös järjestöjen, erityisesti sosiaali- ja terveysjärjestöjen, palvelutuotannon synty ja laajeneminen.
1980-luvulla alettiin siirtyä individualistisempaan Suomeen ja ovet Eurooppaan aukesivat lopullisesti. Ihmisten mielenkiinto suuntautui entistä enemmän harrastus-, liikunta-, kulttuuri- ja ympäristöjärjestöihin ja perinteisesti vahva kytkös poliittisiin liikkeisiin heikkeni. Vuosituhannen vaihde laajensi kansalaistoiminnan kenttää ja toi mukanaan kokonaan uusia viestintävälineitä, joiden avulla suuri yleisö saatiin helpommin tietoiseksi uusista näkökulmista ja toimintatavoista. Ja nyt 2000-luvulla Suomi on suorastaan järjestöjen luvattu maa. Meillä toimii aktiivisesti 70 000 järjestöä ja 75% suomalaisista on elämänsä aikana jonkin järjestön jäsen. Voidaan siis varmasti sanoa, että järjestötoiminta kuuluu erottamattomana osana suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen hyvinvointiin.
Rahan kerääminen hyvään tarkoitukseen
Jo 1600-luvulla esityksillä ja arpajaisilla kerättiin varoja heikompiosaisten auttamiseen. Kun köyhäinhoitoa alettiin pitää yhteiskunnan ja julkisen vallan velvollisuutena, säädettiin huvivero, jonka tuottoja käytettiin yleishyödyllisiin tarkoituksiin. 1800-luvun puolivälissä rahankeräämiseen alettiin edellyttää kenraalikuvernöörin lupaa ja varoja kerättiin esimerkiksi lipas- ja listakeräyksillä. Itsenäisen Suomen rahankeräyslakeihin rahankeräys määriteltiin toiminnaksi, jolla vedotaan yleisöön varojen saamiseksi hyväntekeväistä, yleishyödyllistä tai muuta yleistä tarkoitusta varten.
Nykyinen rahankeräyslaki tuli voimaan 1.3.2020 ja lain noudattamisen valvonnasta vastaa Poliisihallitus, jolta keräysluvat myös anotaan. Rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Rahaa voidaan siis kerätä melkein mihin tahansa järjestöissä toteutettavaan toimintaan, kunhan kyse ei ole järjestön liike- tai elinkeinotoiminnasta. Pienkeräyksen järjestämiseen ei tarvita rahankeräyslupaa, ilmoitus poliisilaitokselle riittää. Poliisihallitus ja poliisilaitokset pitävät yllä rahankeräysrekisteriä. Kaikki voimassa olevat rahankeräysluvat löytyvät poliisi.fi-sivulta
Poliisihallitus vaatii rahankeräysluvan haltijalta rahankeräystilin ja tilikausittain vuosi-ilmoituksen, jossa selvitetään muun muassa tehdyt rahankeräykset ja niiden tuotto sekä tuoton käyttö ja keräyksestä aiheutuneet kulut eriteltyinä. Lisäksi Poliisihallitukselle on toimitettava vuosisuunnitelma seuraavan tilikauden aikana järjestettävistä keräyksistä. Rahankeräyksen järjestäjän on lahjoitusta pyydettäessä tuotava selkeästi esille keräyksen järjestävä taho, keräyksen tarkoitus ja lupanumero.
Järjestöjen varainkeruu on erittäin tarkoin säädeltyä ja valvottua. Lahjoittaminen on turvallista, jos saat lahjoittaessasi tietoosi keräyksen järjestäjän, mihin varoja kerätään ja keräyksen lupanumeron. Halutessasi voit tarkistaa rahankeräysluvan oikeellisuuden Poliisin sivuilta. Mutta ikävä kyllä ihan kuten maailmassa yleensäkin, jokaiseen koriin mahtuu myös mätiä omenoita eli niitä henkilöitä, jotka käyttävät oman edun tavoitteluun hyväntahtoisten ihmisten halua auttaa heikompiosaisia. Jos joku haluaa huijata, hän luultavasti onnistuu siinä ainakin hetken verran. Olisi naiivia ajatella, että hyväntekeväisyyden parissa ei vilppiä tapahtuisi ja mukana olisi vain täydellisen rehellisiä ihmisiä. Eihän näin ole esimerkiksi yritys- tai urheilumaailmassakaan tai vaikka elämässä yleensä. Kiinnijäämiset kertovat valvonnan onnistumisesta ja systeemin toimivuudesta. Lahjoitusmaailma ei ole mikään vanhan ajan villi länsi.
Sitten vain kaikki joukolla lahjoittamaan
Kun lupa-asiat on hoidettu ja raportointi Poliisihallitukselle kunnossa, järjestön täytyy vielä herättää yleisön huomio asiallaan ja saada ihmiset lahjoittamaan. Mikä siinä on sitten niin hankalaa? Ei mikään, jos järjestö sattuu olemaan liikkeellä suurella budjetilla. Siitä vain mainos telkkariin ja sanomalehtiin yhdessä ison tunnetun sponsorin ja taitavan mainostoimiston kanssa. Nämä järjestöt suomalaiset tuntevat ja niille lahjoittavat. Se on hienoa!
Suurin osa järjestöistä painii kuitenkin ihan eri sarjassa, ei edes siinä kärpässarjassa. Markkinointibudjetti on minimaalinen ja sitä käyttää joku, jonka työnkuvaan markkinointi ei edes oikeastaan kuulu eikä työhön ole resursoitu aikaa. Someen tehdään muutama julkaisu, kirjoitetaan pari uutiskirjettä minimaaliselle tilaajakunnalle ja simsalabim, koko Suomi tietää. Tai sitten ei. Ja tiesitkö muuten, että yhdistysmaailma on täynnä määräaikaisia hankkeita eli kun raha loppuu, myös sen “markkinointivastaavan” työ luultavasti loppuu. Pyhällä hengellä mennään.
Ja sitten ovat vastassa ne ainaiset Epäilevät Tuomaat. Ne tyypit, jotka kyseenalaistavat koko järjestökentän työn ja sen tärkeyden. He uskovat järjestöjen johtajien lentelevän yksityiskoneilla ympäri maailmaa, ajelevan kalliilla autoilla ja rikastuvan miljonääreiksi ihan vain ihmisten lahjoitusten ansiosta. He ovat sitä mieltä, että hyväntekeväisyyttä pitää tehdä suoraan sydämestä ja ilman palkkaa tai yhteiskunnan pitää toteuttaa kaikki. Paljonko hyvä Epäilevä Tuomas olet valmis maksamaan lisää veroja? Etkö usko, että ammattitaito ja oikeat puitteet auttavat tehokkaamman ja tuottoisamman toiminnan järjestämisessä? Luuletko, että jos sinulla on kaikki hyvin, niin kyllä muillakin on? Tulee mieleen paljonkin lisää kysymyksiä, mutta niin tulee varmasti sinullekin. Katso tuosta video, niin saat vähän lisää faktaa eikä tarvitse myyttien varassa hengailla.
Suomi on täynnä upeaa työtä tekeviä järjestöjä. Missä on henkilö kokemuksensa kanssa yksin, siinä on kohta vertaisia ympärillä ja aivan, uusi järjestö on syntynyt. Se tuottaa tietoa, auttaa ongelmissa, tuo ääntä kuuluville, varmistaa ettei kukaan jää ongelmansa kanssa yksin. Se syntyy tarpeeseen ja tarpeesta, sillä yhteisöissä on voimaa! Ja hyvällä sydämellä toiminta ihan varmasti lähtee käyntiin, mutta ei laajene eikä tavoita kaikkia avun tarvitsijoita. Siinä vaiheessa astut kuvioon sinä, lahjoittaja, hyvän tekijä, joka koet asian itsellesi tärkeäksi ja haluat tukea ja auttaa, tunnet empatiaa. Rinnallesi löytyy toinen samanmoinen ja sitten kolmas ja neljäs ja siitä se sitten lähtee.
LÄHTEET: