Myytti 5: Maksan jo veroja eli hyvinvointivaltio hoitaa

Ajatteletko, että maksan jo veroja eli kyllä hyvinvointivaltio hoitaa? Luuletko, että yhteiskunnan palvelut vähenevät järjestötoiminnan myötä? Ja mihin niitä järjestöjä edes tarvitaan? Eihän tässä enää lahjoituksia tarvita.

Hyvinvointiyhteiskuntamme tarjoaa meille monenlaisia palveluita ja suuri osa näistä julkisista palveluista järjestetään verovaroilla. Valtiolla on velvollisuus tarjota tietyt palvelut kansalaisilleen, esimerkiksi sosiaalipalvelut ja terveydenhoidon. Suurimman osan julkisista palveluista tarjoaa valtio ja kunnat tai kunta hankkii palveluita ostopalveluna. Osa palveluista on ilmaisia, osa taas maksullisia. Ihmisellä voi olla subjektiivinen oikeus tiettyihin palveluihin, kun hän täyttää tietyt kriteerit. Nämä oikeudet ovat lakisääteisiä. Tällaisia erityisiä järjestämisvelvollisuuden alaisia palveluja ja tukitoimia ovat esimerkiksi vammaispalvelulaissa mainitut kuljetuspalvelut ja palveluasuminen. Suomessa peruspalvelut on hyvin järjestetty ja ne ovat kaikkien saatavilla.

Mihin sitten tarvitaan järjestöjä, jos hyvinvointivaltio hoitaa?

Peruspalveluita täydentämään tarvitaan monenlaista osaamista ja paljon tekijöitä. Näihin tarpeisiin vastaavat järjestöt ja ne syntyvätkin usein juuri jonkun tietyn aihealueen tarpeen tuloksina. Kun ihmiset kokevat erilaisia tilanteita elämässään, he haluavat löytää ympärilleen muita saman kokeneita.

Peruspalveluiden osalta asiat etenevät yleensä niin, että ihminen hakeutuu terveyskeskukseen esimerkiksi mielenterveysongelmien vuoksi, hän pääsee lääkärille ja saa mahdollisesti lääkityksen ja terapiajakson. Peruspalvelut on hoidettu. Joidenkin kohdalla se riittää, mutta näin ei ole tilanne kaikkien kohdalla ja tässä kohdassa kuvaan astuvat järjestöt.

Kolmannen sektorin toimijoilla on ensikäden tietoa siitä, mitä apua peruspalveluiden lisäksi tarvitaan. Ne ovat omien alojensa erityisasiantuntijoita ja ne tavoittavat asiakkaansa omien verkostojensa kautta. Järjestöistä löytyy valtava määrä kokemusasiantuntijuutta, vertaistukijoita ja vapaaehtoisia tukemaan ihmisiä erilaisissa tilanteissa. Järjestöjen matalan kynnyksen toiminnassa ihminen pääsee halutessaan mukaan toimintaan eikä ole vain asiakas luukulla. Hän tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Ennen kaikkea hän pääsee osalliseksi ja omien kokemustensa kautta hänestä voi myöhemmin tulla vertaisohjaaja jollekin toiselle vastaavassa tilanteessa olevalle. Järjestöt tuovat ihmisten vaikeisiin tilanteisiin inhimillisyyttä ja helpotusta. Kuvittele vaikka sairaalassa olevan lapsen reaktio, kun hän ennen ikävää, mutta tarpeellista toimenpidettä tapaa klovnin, joka saa huolen hetkeksi kaikkoamaan ja hymyn huulille.

Järjestöjen kokeneet moniosaajat osaavat ratkoa myös näkyvän ongelman juurisyitä laajasti. Esimerkiksi asunnottomuuden ratkaisu ei välttämättä ole riittävän huokean asunnon hankkiminen. Taustalla voi olla laaja kirjo haasteita, joissa ihminen tarvitsee apua pystyäkseen pitämään asunnon. Tällaisia voivat olla esimerkiksi päihderiippuvuus, mielenterveysongelmat tai muista syistä johtuva kykenemättömyys hoitaa omia asioita. Lisäksi järjestötyössä otetaan huomioon ja autetaan myös omaisia ja läheisiä, jotka peruspalveluiden piirissä saattavat jäädä vähemmälle huomiolle.

Järjestöt tekevät myös paljon tutkimus-, asiantuntija- ja vaikuttajatyötä. Esimerkiksi lakeja laadittaessa, niiltä löytyy arvokasta tietoa ja kokemusta oman toimialueensa tarpeista. Ne tiedottavat, edustavat omaa asiakaskuntaansa sekä puolustavat oikeuksia ja yhdenvertaisuutta. Ne tuovat esille yhteiskunnassa ilmeneviä epäkohtia ja pyrkivät korjaamaan niitä. Järjestöt tuovat esille kansalaisten äänen.

Järjestöt täydentävät hyvinvointivaltion palveluja

Järjestöjen toiminta kattaa elämän osa-alueet laajalla skaalalla. Niiden toiminta täydentää hyvinvointiyhteiskuntamme peruspalveluja. Järjestöillä on erittäin tärkeä rooli hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä terveyserojen kaventamistyössä. Julkisten palvelujen tuotannossa järjestöt ovat kunnille tärkeä kumppani. Hyvällä yhteistyöllä toiminnat nivoutuvat saumattomasti toisiinsa eikä kukaan putoa palveluiden ulkopuolelle.

Sote-järjestämislain mukaan hyvinvointialueen on tehtävä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä yhteistyötä myös hyvinvointialueen alueella hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. Sen on myös edistettävä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien järjestöjen toimintaedellytyksiä ja vaikutusmahdollisuuksia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.

Suomessa on tällä hetkellä noin 135 000 rekisteröityä yhdistystä, joista aktiivisessa toiminnassa on n. 70 000. Näistä noin 10 % on sosiaali- ja terveysalan järjestöjä. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toimintaan osallistuu jopa yli 720 000 täysi-ikäistä suomalaista. Säännöllisesti osallistuvia heistä on yli 460 000 henkilöä. Koko järjestökentän luvut ovat moninkertaiset ja kolmas sektori on myös merkittävä työllistäjä Suomessa.

Järjestöjen ansiosta Suomi on monella tapaa parempi paikka. Moni ihminen saa järjestöjen kautta  tarvitsemaansa apua, tukea ja toivoa elämäänsä. Tarjolla on esimerkiksi keskusteluapua, vertaistukea, opastusta omien oikeuksien suhteen, koulutusta ja tietoa. Moni löytää järjestötoiminnasta itselleen merkityksellisyyttä ja yhteisön, johon kuulua. Me kaikki ansaitsemme peruspalveluiden lisäksi inhimillisyyttä, jota kolmannen sektorin toimijat voivat tarjota. Tehdään yhdessä hyvää!

Lähteet: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Lahjoittamosta löytyy varsinkin pieniä ja keskisuuria järjestöjä, jotka eivät yleensä saa suurta medianäkyvyyttä. Niillä ei ole resursseja massiiviseen markkinointiin eikä valtavaan varainkeruuseen, mutta yhtäkaikki ne tekevät kultaakin kalliimpaa työtä hyvinvointiyhteiskuntamme eteen. Nämä järjestöt ansaitsevat tulla nähdyksi ja kuulluiksi. Tutustu Lahjoittamon järjestöihin!

Onko mielessäsi muitakin myyttejä? Lue Lahjoittamon blogista esimerkiksi siitä ansaitsevatko kaikki tulla autetuksi tai miten varmistetaan lahjoitusten perillemeno. Ja pysy kanavalla, tulossa on vielä mielenkiintoisia kirjoituksia muun muassa järjestötoiminnan historiasta.