Tukisuhteella on väliä!

Kun Mikko, 23, saapui haastatteluun, hän tuli kotoaan bussilla ihan niin kuin kuka tahansa. Ei siinä muuten mitään, mutta vuosi sitten se ei olisi onnistunut: Mikko oli juuri muuttanut ensimmäiseen ihan omaan asuntoon eikä se ollut helppo rasti. Nuori mies kärsi ahdistuksesta, joka rajoitti kovasti elämää. Esimerkiksi bussilla kulkeminen oli mahdoton ajatus – ylipäänsä suuret ihmisporukat pelottivat.

Ja olihan sitä pari muutakin kodinhoidollista asiaa, joissa hän vähän kaipasi neuvoja ja opastusta. Kaikkea sitä tarjosi tukihenkilö Riitta, jonka avulla vuodessa on tapahtunut melkoinen muutos. Koulukin saattaa olla edessä.
– Olin silloin vuosi sitten kuntouttavassa työtoiminnassa kahtena päivänä viikossa, joten se, että tapasimme Riitan kanssa kerran viikossa, toi myös ryhtiä viikkoihin ihan niin kuin oli tarkoituskin. Tällä hetkellä olen työssä neljänä päivänä – keväällä voin sitten hakea johonkin kouluun, Mikko kertoo.

Se, mikä koulu tulisi kyseeseen, on vielä vähän auki:
– Pitäisi mennä ammatinvalintapsykologille juttelemaan, että mikä voisi olla minulle sopiva ala. Esimerkiksi sähköhommat voisivat kiinnostaa.

Apua arkeen

Mikko löysi tuetun asumisen piiriin työtoiminnan suosituksesta:
– Se tuntui aluksi vähän vieraalta ajatukselta, kun en oikein tiennyt mistä on kyse, mutta he saivat minut puhuttua ympäri. Täytyy sanoa näin jälkikäteen, että tämä on ollut ihan loistava juttu! Riitasta on ollut apua tosi monessa asiassa, arjen pyörittämisessä ja kaikenlaisissa käytännön jutuissa. Kun minulla oli ahdistusta olla ihmisten kanssa, niin siedätyshoidolla sitä lähestyimme. Kävimme esimerkiksi yhdessä syömässä tai matkustimme yhdessä bussilla.

Myös Riitta on iloinen, kuinka hänen tuettavansa on vuodessa ihan kuin uusi ihminen:
– Silloin ensimmäisen kerran piti tapaaminenkin sopia sinun luoksesi kun et voinut lähteä sieltä. Myöhemmin teimme esimerkiksi niin, että menimme kahdestaan bussilla menomatkan, mutta paluumatkan Mikko tuli yksin. Siitä se lähti, Riitta muistelee. 

Yksi tärkeä asia oli, kun Mikko hankki itselleen eläinhoitolasta pari kissaa. Niitä piti käydä katsomassa muutaman kerran ennen kuin ne sai kotiin. Se oli iso motivaattori kulkea ihan itsekseen ja vielä kahdella bussilla.

Riittää olla oma itsensä

Kaksikko kävi läpi kaikenlaista muutakin asumiseen ja arkeen kuuluvaa, kuten siivousta ja pyykinpesua. Kaupassa käytiin monet kerrat yhdessä ja kirjastokin tuli tutuksi.
– Ja kyllähän me paljon kahviteltiin ja juteltiin. Se oli myös asia, josta oppi sellaista sosiaalisuutta, Mikko kertoo.

Toiminta oli uutta myös tukihenkilölle Riitalle:
– En minäkään tiennyt mitä tältä odottaa! Olen ollut poissa työelämästä ja halusin jotain järkevää tekemistä ja nimenomaan nuorten parissa – sillä lailla pysyy itsekin vähän paremmin kärryillä maailman menosta. Tämä oli hyvin piristävä ja mukava juttu. 

Riitta löysi tiedon TUAS-toiminnasta Facebookin kautta:
– Kävin vapaaehtoisille tarkoitetun kurssin ja siitä se lähti. Ei tämä vaadi mitään ihmeellistä. Sen, että on oma itsensä ja hyväksyy toiset ihmiset. Tärkeää on, että muistaa että kaikilla on omat ajatuksensa ja niitä pitää kunnioittaa.

Hyvä Tinder

Vuonna 2020 tukea sai 51 nuorta, 2019 puolestaan 67 nuorta. Vapaaehtoisia on onneksi riittänyt, mutta lisääkin kaivataan – varsinkin kun kyseessä on sillä lailla haasteellinen vapaaehtoistyön muoto, että siihen pitää sitoutua melko pitkäksi aikaa, yleensä vuodeksi.
– Koetamme tehdä tästä mukavaa työtä, niin että ihmiset pääsevät tekemään mitä haluavat ja että se toimii molemmille, sekä nuorelle että tukihenkilölle, summaa tukihenkilötoiminnan koordinaattori Anne-Mari Alanko. 

Tukihenkilö Riitta allekirjoittaa tämän:
– Täällä on kyllä hyvä Tinderi: osataan siis saattaa hyvin yhteen tuettavat ja tukijat, tulee hyviä mätsejä!

Teksti: Roope Lipasti
Kuva: Suvi Elo
https://tukenasi.fi/

Tukenasi ry:n lahjoituskohteet löydät Lahjoittamosta. Pääset lahjoittamaan tätä kautta myös tukea nuoren itsenäistymiseen.