Myytti 6: Lahjoittamo on välistävetäjä

Tekstin kirjoittaja Otso Saarikoski toimii Lahjoittamossa projektipäällikkönä ja palvelumuotoilijana. Hän on ollut toiminnassa mukana lähes alkumetreiltä asti eli hän, jos joku on oikea henkilö avaamaan myyttiä Lahjoittamo on välistävetäjä.

“Välikäsi vetää välistä. On vaikea ajatella, että ihmiset olisivat niin kädettömiä, että halutessaan lahjoittaa rahaa johonkin kohteeseen, he eivät siihen kykenisi.” 

“Luottamustani järjestöihin vähentää se, kuinka paljon lahjoituksessa on ns. välistä vetämistä.” 

“Liian monta välikättä lahjoituksen perille pääsyssä!”

Kriittinen ajattelu, eli informaation tai asioiden objektiivinen analysointi on tervettä ja varsin suotavaa myös lahjoittamiseen liittyen, mutta valitettavan usein ihmisten lahjoittamiseen liittyvä ajattelu tuntuu lipsahtavan kyynisyyden puolelle. Lahjoituksia keräävät tahot on helppo nähdä välistävetäjinä, jos perusolettama on, ettei ihmisiin voi luottaa, kaikki ajattelevat vain omaa etuaan, ja että järjestöt keräävät rahaa lahjoituksin lähinnä voidakseen mahdollistaa johtoportaansa pröystäilyn.

Vastuullinen Lahjoittaminen ry:n 2021 tekemän lahjoittajatutkimuksen mukaan 27 % suomalaisista ei lahjoita lainkaan. Voidaan melko turvallisesti olettaa, että ainakin osa tuohon joukkoon kuuluvista ei lahjoita, koska ei luota lahjoituksensa päätyvän sinne, minne on sen tarkoittanut. Käytännössä se siis tarkoittaa, että lahjoitusten ajatellaan päätyvän välistävetäjien omiin taskuihin. Lahjoittajienkin joukosta varmasti löytyy epäilijöitä.

Järjestöjen tekemiä varsinaisia rahankeräysrikoksia nousee esiin äärimmäisen harvoin, joten ne tuskin selittävät ilmiötä. Pontta edeltävälle väittämälle voi saada tonkimalla esimerkiksi Ylen uutisointia rahankeräysrikoksista viimeisen kahdeksan vuoden ajalta. Myöskään Helsingin Sanomien uutisointi aiheesta ei maalaa kuvaa järjestöistä epäluotettavina toimijoina. Mistä järjestöjen varainhankintaan liittyvät epäilyt sitten oikein nousevat? Hyvin todennäköisesti lahjoittamiseen liittyvistä kuluista.

Lahjoittamisen kulut synnyttävät mielikuvan välistävetämisestä

Lahjoittamisen kulujen yhteydessä puhutaan usein hallinnollisista kuluista. Kun lahjoittajan tekemästä lahjoituksesta leikataan prosentteja hallinnollisiin kuluihin, mielikuva välistävetämisestä on lähes väistämätön. Tämä ei ole edes kovin yllättävää, sillä onhan hallinnolliset kulut terminä niin hähmäinen, että se työntänee sonnan katkua jopa paatuneiden byrokraattien sieraimiin. Huomattavasti selkeämpää olisi puhua keräyskuluista.

Käytännössä kaikista rahankeräyksistä koituu kuluja. Tästä ei yksinkertaisesti pääse yli eikä ympäri. Nyky-yhteiskunnassa lähes kaikella on hintansa, joten niin on useimmiten myös rahankeräyksen järjestämisellä. Rahankeräyksistä voi koitua järjestöille esimerkiksi seuraavan kaltaisia kuluja:

• Rahankeräyslupa ja siihen liittyvien vuosi-ilmoitusten käsittelymaksut
• Henkilöstökulut
• Toimitilakulut
• Kirjanpito- ja tilintarkastuskulut
• Työvälineiden kulut ja niihin liittyvät oheiskulut, kuten operaattorimaksut
• Ohjelmistokulut
• Media- ja markkinointikulut
• Materiaali- ja postituskulut
• Pankki- ja maksunvälityskulut

Lisää esimerkkejä mahdollisista kuluista löydät Poliisihallituksen listaamista hyväksyttävistä keräyskuluista. Kuluja siis riittää. Listaa vilkuilemalla päätyy äkkiä johtopäätökseen, ettei lahjoituksesta jää kulujen jälkeen mitään itse asiaan. Keräyskulut ovat kuitenkin useimmiten enintään 15–20 % keräystuotosta.

Kulut ovat todellisuudessa hyvä asia. Rahankeräyksen järjestäminen on itse asiassa melkoinen savotta, kun se tehdään ammattimaisesti. Lahjoitettujen varojen ammattimaisen käsittelyn tulisi olla myös jokaisen lahjoittajan minimivaatimus, koska se tarkoittaa, että niillä saadaan silloin todennäköisemmin myös jotain aikaiseksi.

Poliisihallitus tarkkailee keräyskulujen osuutta

Poliisihallitus tarkistaa säännöllisesti, miten järjestöt kattavat rahankeräyksistä aiheutuneita kulujaan keräämillään varoilla. Järjestöt ilmoittavat vuosittain, mitä kuluja keräysvaroilla on tarkalleen ottaen katettu. Jos nämä kulut nousevat toistuvasti Poliisihallituksen tulkinnan mukaan liian korkeiksi, asiaan puututaan tarkistuksen yhteydessä.

👉 Järjestöt voivatkin vähentää keräyksen tuotosta keräyskuluina vain keräyksen järjestämisestä aiheutuneita välttämättömiä ja välittömiä kuluja. Muuten kerättyjen varojen tulee mennä rahankeräysluvassa ilmoitettuun tarkoitukseen. 👈

Kun lahjoituksestasi on siis vähennetty keräykseen liittyvät kulut, jäljelle jäävä summa menee juuri siihen tarkoitukseen, johon olet sen lahjoittanut. Edellä mainittua ei liene mahdollista liikaa korostaa.

Lahjoittamo ei vedä välistä

Lahjoittamon liiketoimintamalli on tuoton osalta äärimmäisen kehno. Emme ota lahjoituksista osuutta, emmekä myöskään veloita järjestöjä Lahjoittamossa mukanaolosta. Emme siis tienaa palvelullamme yhtään mitään. Lahjoittamon kassavirta on pysyvästi pakkasen puolella, mikäli yhtälöön ei lasketa mukaan STEAlta saamaamme rahoitusta. Se, miten järkevä mallimme on, on kokonaan oma keskustelunsa. Mainittakoon tässä vain, että meillä on mallille ihan järkevät perustelut.

Olemme rakentaneet palvelun niin, että lahjoitukset eivät edes piipahda tilillämme, vaan kulkevat suoraan lahjoittajien tileiltä lahjoituksia keräävien järjestöjen tileille. Maksuoperaattori Paytrail toki leikkaa oman pienen osuutensa lahjoitusten välittämisestä, mutta tämä on niin sanottu välttämätön paha. 

Myytti lienee murskattu.

PS. Lahjoittamossa on myös ilmaistu kunkin lahjoitukohteen yhteydessä sen toteuttavan järjestön itse määrittelemät keräyskulut. Kulu ei siis synny Lahjoittamosta vaan järjestön omista keräyskuluista. Reilussa 42 %:ssa kohteista varsinaiseen toimintaan on ilmoitettu menevän 100 %, 32 %:ssa kohteista vastaava luku on 90–99 % ja vajaassa 17 %:ssa 80–89 %. Näin ollen reilussa 91 %:ssa kohteista keräyskulut ovat enintään 20 %.

Tämä artikkeli on jatkoa Lahjoittamon myytinmurtajat-artikkelisarjalle. Lue aiemmat artikkelit Lahjoittamon blogista ja tule tekemään kanssamme hyvää.