Altruismin hyvinvointivaikutukset

Auttaminen on yksi hyvinvointitekijöistä

Altruismin hyvinvointivaikutukset alkoivat kiinnostaa itseäni joitakin vuosia sitten. Oma elämänkokemukseni viittasi siihen, mistä tutkimustuloksetkin kertoivat. Silloin kun kykenin jollain pienellä tavalla auttamaan jotakuta muuta, tunsin itseni myös hiukan onnellisemmaksi ja tyytyväisemmäksi elämääni. Oli yllättävää huomata, että toisten huomioiminen näytti olevan myös tutkimuksien valossa jopa liikunnan ja terveellisen ravinnon kaltainen hyvinvointitekijä. Jotain muutakin yhteistä näillä hyvinvointitekijöillä oli. Näissä kaikissa oli oman kokemukseni mukaan myös samaa liikkeellelähtökitkaa; askel sohvalta lenkille on joskus tuskainen, itsekurini ei riitä terveelliseen syömiseen ja oma mukavuudenhaluni ja itsekeskeisyyteni hidastaa usein toisten huomioimista. Oman liikunnan ja terveellisemmän ravinnon suunnitteluun tulee silti aika ajoin panostettua, ja kun pienen ryhtiliikkeen saa aikaiseksi, tuntee voivansa heti paremmin. Ehkäpä hyvän tekemisen pohtiminenkin voisi siis parantaa sekä omaa että toisten elämänlaatua.

Äärimmäisyydet uuvuttavat helposti

Kaikkien kolmen kohdalla voidaan myös mennä äärimmäisyyksiin. Liikunnasta voi tulla pakkomielle, terveellinen ruokavalio voi vaihtua syömishäiriöksi ja patologinen altruismi voi uuvuttaa. Monien kohdalla elämä voi olla jo niin täynnä toisten huomioimista ja vastuun kantamista, että oikeampi kehityssuunta löytyy siitä, että opettelemme rakastamaan itseämme niin kuin lähimmäistämme. Myötätunnon loputon jakaminen muille voi johtaa myötätuntouupumukseen ja silloin on tarpeen pysähtyä oman elämän äärelle.  Itsemyötätunnon taitoja kehittämällä voi sitten tasapainottaa elämäänsä niin, että oma sisin voi myös paremmin.

Hyvää tekemällä hyvinvointia myös itselle

Parhaimmillaan toisten huomioiminen saa kuitenkin jopa kehomme kertomaan, että nyt olemme sopusoinnussa elämän kanssa. Koeasetelmat ovat todistaneet, että esimerkiksi pienen lahjoituksen tekeminen voi laskea verenpainetta saman verran kuin liikuntaharrastuksen aloittaminen ja vapaaehtoistyön seurauksena jopa elinikämme kasvaa. Pienistä hyvistä teoista näyttävät hyötyvän erityisesti ne ihmiset, jotka persoonallisuustestien mukaan eivät luontaisesti ole taipuvaisia tällaiseen toimintaan. Maailmanlaajuinen World Gallup Poll tutkimus kertoo myös siitä, että hyvän tekemisen voima vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiin eri ikäisillä ihmisillä ja eri puolilla maailmaa, kulttuurista riippumatta.

Tutkimustiedon lisäksi ajatus toisten huomioimisesta ja omien resurssien jakamisen tärkeydestä löytyy myös kaikista maailmanuskonnoista. Ehkä tämäkin kulttuuriperintö kertoo siitä, että pyrkimys tehdä hyvää muille on sukupolvien ketjussa syntynyttä viisautta hyvän elämän edellytyksistä.

Epäpuhdas altruismi

Altruismiin liitetty pyyteettömyys ja uhrautuminen toisten tarpeiden hyväksi kuulostivat itselleni melko kovalta vaatimukselta. Pyyteettömyyden lisäksi, omalla kohdallani toisten auttamiseen liittyi usein myös se hyvän mielen odotus ja palkinto, jonka pienestäkin avun tarjoamisesta sai. Mietinkin sitä, voisiko tässä kohtaa olla avoimesti rehellinen ja ajatella, että annan jotain omastani siksi, että tiedän sen tekevän hyvää myös itselleni. Silloin ei olisi tarpeen näyttäytyä mitenkään erikoisen jalomielisenä ihmisenä, vaan kuten liikunnan ja ravinnonkin kohdalla, voisin harjoittaa tässä pientä itsekuria, koska tiedän sen tekevän hyvää myös itselleni. Näin auttamisesta tulisi hiukan maanläheisempää ja tämä olisi hyvää vastamyrkkyä hyväntekemiseen helposti liittyvälle omahyväisyydelle ja tekopyhyydelle. (tai moraaliposeeraukselle tai hyvesignaloinnille, niin kuin tätä ilmiötä nykyisin joskus kutsutaan). Opin myöhemmin, että tällaista auttamista kutsutaan joskus epäpuhtaaksi altruismiksi ja siitä tunnistan oman toimintani paremmin. On selvää, että auttaminen vaatii oman hyvinvoinnin näkökulman rinnalle myös eettisiä reunaehtoja, mutta omastaan jakaminen on parhaimmillaan toimintaa, jossa kaikki osapuolet voittavat.

Pienet askeleet ovat realismia myös hyvän tekemisen yrityksissämme. Filosofi Eero Ojanen kirjoittaakin Hyvyyden filosofia -kirjassaan, että usein nostamme hyvyyden vaatimuksen liian korkealle. Kuten muutenkin pyrkiessämme muuttamaan elämäntapojamme, joudumme tässäkin usein etenemään pienin askelin. Rahan lisäksi voi lahjoittaa vapaaehtoistyötä, asiantuntijuutta, yllätysystävällisyyttä, vertaistukea, harrastuksiisi liittyvää innostusta, ympäristöaltruismia, kannustavia sanoja tai vaikkapa luovuttaa verta. Kukin löytäköön itselleen sopivan ja persoonallisen tavan välittää hyvää eteenpäin.

Lahjoittamo on hyvän välittämisen kohtauspaikka

Filosofi Frank Martela on liittänyt hyvän tekemisen yhdeksi ihmisen neljästä psyykkisestä perustarpeesta. Näyttääkin siltä, että pyrkiessämme jakamaan jotakin omastamme vapaaehtoisesti ja meille sopivalla tavalla, saamme vastalahjana jotakin myös itsellemme. Lahjoittamon tarkoituksena on toimia hyvän välittämisen kohtauspaikkana ja kehittää lahjoittamisen eri muotoja ja hyviä käytäntöjä. Jos näiden asioiden edistäminen innostaa sinua, olet tervetullut mukaan kehittämään hyvän välittämistä kanssamme.

Kirjoittaja Tuomo Salovuori on Goodwill ry:n hallituksen puheenjohtaja ja Lahjoittamo-hankkeen kehittäjä.

Minkä järjestön kanssa sinä haluaisit tehdä hyvää?