Lahjoituskorisi on tyhjä
Miksi pitäisi lahjoittaa?
Erään avuntarvitsijan tarina
Tämä tarina osoittaa konkreettisesti, miksi pitäisi lahjoittaa.
Veera on nuori ja tunnollinen opiskelija. Hänellä on läheiset suhteet perheeseensä, hyviä ystäviä ja harrastuksia. Kaikki on päällisin puolin hyvin. Kaksi vuotta sitten alkanut korona-aika, siitä johtunut etäopetus ja eristäytyminen sekä harrastusten tauolle jääminen olivat kuitenkin Veeralle kova isku. Tilalle tulivat yksinäisyys, pelko ja ahdistus. Voimat joutuivat koetukselle. Lopulta Veera ei enää jaksanut edistää opintojaan ja valmistuminen joutui vaakalaudalle.
Veeran opettaja ohjasi hänet koulun terveydenhuoltoon. Koulupsykologi auttoi siitä eteenpäin ja Veera pääsi omaan terveyskeskukseen lääkärin ja psykiatrisen sairaanhoitajan juttusille. Yhdessä he pohtivat, millaisesta tuesta Veera hyötyisi eniten. Ratkaisuksi valikoitui terapiajakso, jonka byrokraattisiin kiemuroihin Veera sai apua sairaanhoitajalta. Terapiassa Veera kävi kerran viikossa.
Yhteiskunnan tukijärjestelmä toimi ja moniammatillinen yhteistyö sujui Veeran kohdalla hyvin, hän pääsi avun piiriin.
Mihin sitten järjestöjä tarvitaan?
Vaikka Veera hyötyikin terapiasta paljon, hän oli edelleen kuusi päivää viikossa yksin omien mieltä askarruttavien ajatustensa kanssa. Kukaan ystävistä ei oikein tuntunut ymmärtävän.
Tässä kohdassa Veeran terapeutti ohjasi hänet mielenterveysjärjestön verkkosivulle, josta löytyi mm. erilaisia maksuttomia verkkokursseja, webinaareja ja chatti. Veera löysi järjestön kautta tietoa ja kohtalotovereita. Lopulta hän myös rohkaistui mukaan vertaistukiryhmään.
Järjestön tarjoamat palvelut tukivat yhteiskunnan tarjoamia palveluita. Vähitellen Veeran vointi parantui ja opiskelutkin lähtivät taas rullaamaan. Pian Veeralla on edessä valmistuminen ammattiin ja tulevaisuus näyttää valoisalta.
Tämä tarina on fiktiivinen, mutta se voisi yhtä hyvin olla tosi. Se on täydellinen esimerkki siitä, miten järjestöt tukevat ja täydentävät yhteiskunnan tuottamia palveluita ihan joka päivä. Tähän järjestöjä ja heidän tärkeää työtään tarvitaan; tarina osoittaa miksi pitäisi lahjoittaa.
Yhteistyössä on voimaa
Jos tuolin neljästä jalasta yksi on rikki, tasapaino horjuu ja pahimmassa tapauksessa tuoli kaatuu kokonaan. Yhteiskunnan palvelut pyrkivät pitämään asiat tasapainossa parhaalla mahdollisella tavalla. Aina ja kaikille se ei hyvästä tahdosta huolimatta onnistu. Silloin tarvitaan tahoja, jotka ottavat kopin horjahtavasta ja estävät kaatumisen. Ja jos kaatuminen sittenkin tapahtuu, nämä tahot auttavat ylös. Se on yhteistyötä parhaimmillaan.
Jos Veeran vointi myöhemmin taas huonontuisi, hänellä olisi jo tiedossaan tahot, joilta voisi pyytää apua. Aiemmin muodostuneen hoitosuhteen uudelleenaktivointi olisi luontevaa. Myös toimiminen järjestössä esimerkiksi vertaisohjaajana muita auttaen voisi tukea samalla Veeran omaa hyvinvointia.
Suomessa toimii upeasti laaja kolmannen sektorin kenttä; järjestöt jotka tekevät juuri tätä täydentävää työtä. Järjestöihmiset tekevät arvokasta työtään usein minimaalisilla resursseilla ja täydestä sydämestään. Heidän työnsä on ensiarvoisen tärkeää. Siksi pitäisi lahjoittaa.