Hyväntekijän dilemma

Pöly leijailee ylös tällä hetkellä, kun kirjoitan tätä tekstiä. Ilmastointi pyörittää niitä sellaisella voimalla, mikä saa ne tempautumaan ilmavirran mukana kohti taivasta. Ne ovat välitilassa, tietämättä täysin reittiään perille. Samalla tavalla olen jumissa, matkalla johonkin määränpäähän joka on vielä itsellenikin epäselvä. Olen tutustunut useita kuukausia aiheeseen lahjoittaminen suomalaisessa kontekstissä ja tuntuu, että en ole asian tiimoilta juurikaan viisaampi. Aiheesta julkaistut suomenkieliset artikkelit ovat harvassa, tutkimustietoa on vähän ja Yhdysvallat tuntuu tuottavan ison osan käsillä olevasta tiedosta mitä tulee varainhankintaan. Suomessa ei juurikaan paistatella varainkeruugaaloissa ja yksittäiset ihmiset harvoin nostavat esiin omia hyväntekeväisyys tekojaan kahvipöytäkeskusteluissa. Isot summat tunnutaan lahjoitettavan yleensä vaivihkaa, anonyymista ja varkain julkisuuden valokeilalta piilossa. Ikään kuin rahan lahjoittamisessa olisi jotain hävettävää ja salailtavaa. Varainkeruuta miettiessäni mieleeni nouseekin lähinnä joitain isoja tempauksia, joissa joukko muusikoita kerääntyy yhteen esiintymään lasten hyväksi tai punaiset nenät vilkkuvat iloisesti tienvarsimainoksista.

Lahjoittaminen vaiettu aihe?

Kuinka monta aktiivisesti lahjoittavaa suomalaista osaat nimetä lähipiiristäsi? Puhutaanko tällaisesta edes kaveripiirissäsi? Osaan itse nimetä yhden ystäväni, joka on myöntänyt lahjoittavansa satunnaisesti. Tämäkin asia tuli ilmi suoraan kysyttäessä, kun ihmettelimme aihetta yhdessä ystäväni kanssa.

Harva suomalainen pitää juurikaan ääntä hyvän tekemisestään. Silti suomalaiset ovat todella aktiivisia järjestöihmisiä. SOSTElla jäsenjärjestöjä on noin 200, joissa jäseniä on 1,3 miljoonaa ja lisäksi toiminnassa vaikuttaa satoja tuhansia vapaaehtoisia. Keskimäärin suomalaisista noin kolmannes kertoo lahjoittavansa satunnaisesti erilaisiin keräyksiin. Hyvää siis tehdään, mutta yksiselitteistä vastausta suomalaisten hiljaisuuteen asian suhteen voi vain arvailla. Vaatimattomuus, suomalaisuuteen kuuluva vaikeneminen rahasta puhumisen ympärillä? Kenties näkemys siitä, että on yhteiskunnan velvollisuus pitää huolta heikoimmistaan verovaroin eikä yksityisin lahjoituksin tuettavaa kolmatta sektoria kuuluisi olla edes olemassa suomalaisessa hyvinvointivaltiossa? 

Olen itse lahjoittanut vain satunnaisesti itselleni merkityksellisiin kohteisiin. En voi sanoa olevani tämän asian asiantuntija, mutta haluan tässä blogisarjassa tutkia lahjoittamista, varainkeruuta ja järjestösektorin toimintaa niin haastattelujen, tutkimusten kuin tavallisen ihmisten kanssa keskustellen. Vaihdetaan ajatuksia ja pohditaan yhdessä. Tervetuloa seuraamaan ja tutustumaan siinä sivussa myös Lahjoittamoon!